Hämeenlinna ennen ja nyt

Jaakko Veuro, Hämeenlinna enne ja nyt, 1967, pronssi, kuva Reima Määttänen, Hämeenlinnan taidemuseo

JAAKKO VEURO
Hämeenlinna ennen ja nyt
1967
pronssi
Hämeenlinnan kaupungin kokoelma

Kuvanveistäjä Jaakko Veuron Hämeenlinna ennen ja nyt -veistos juhlistaa paikallisia kauppiaita ja käsityöläisiä. Isänsä kuvanveistäjä Aukusti Veuron jalanjäljillä jatkaneen Jaakko Veuron teos kuvaa Hämeenlinnan elämää ja elinkeinoja 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Paikallisten suurmiesten, kuten kauppaneuvos Arvi A. Kariston ja eversti Hugo Standertskjöldin, lahjoitusten avulla rahoitettu teos on koristanut nykyistä Ystävyydenpuistoa toukokuusta 1968 lähtien.

Veistoksen vaiheet

Jaakko Veuron veistos muodostuu kolmesta päällekkäin asetetusta pronssilaatasta, joihin on reliefimäisesti kuvattu Hämeenlinnan elämää ja elinkeinoja. 1950-luvun puolivälissä kauppaneuvos Arvi A. Karisto lahjoitti testamentissaan kaupungille huomattavan rahasumman taideteoksen toteuttamiseen.

Hämeenlinna ennen ja nyt (Käsityöläispatsas) sijoitettiin juuri valmistuneen uuden Siltapuiston eli Ystävyydenpuiston luoteiskulmaan kaupunginarkkitehti Olavi Sahlbergin suunnitelman mukaan. Veistoksen paljastustilaisuus pidettiin toukokuun 29. päivänä 1968. Luovutuspuheessa mainittiin Arvi A. Kariston lahjakirjassa merkitty toive, jonka mukaisesti veistoksen toivottiin kuvaavan kaupungin elämää viime vuosisadan vaihteessa ja kunnioittavan elinkeino- ja käsityöammatin harjoittajia. Patsashankkeen toteuttamiseen käytettiin myös Hämeenlinnan Kauppaseuran ja Hämeenlinnan Käsityöläis- ja tehtailijayhdistyksen lahjoituksia sekä eversti Hugo Standertskjöldin lahjoitusrahastoa.

Jaakko Veuro

Kuvanveistäjä Jaakko Väinö Juhani Veuro syntyi 17.1.1932 Helsingissä, ja hänen isänsä oli kuvanveistäjä Aukusti Veuro. Jaakko Veuro opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa 1954–55 ja Suomen Taideakatemian koulussa 1955–59. Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä hän piti Valkeakoskella 1969. Jaakko Veuro teki julkisia taideteoksia Hämeenlinnan lisäksi muun muassa Valkeakoskelle, Sääksmäelle ja Kotkaan. Veistoksissaan Jaakko Veuro suosi erityisesti pronssia ja kiveä.

Veuro, Jaakko

1967