Kalevalan kokoaja Elias Lönnrot (1802-1884) keskeytti juuri alkaneet opintonsa Porvoon kymnaasissa vuonna 1820. Hän muutti Hämeenlinnaan ryhtyäkseen kaupungin apteekin harjoittelijaksi. Aluksi uusi oppilas ei tehnyt edullista vaikutusta. Hänen vaatteensa olivat huonot ja hän oli kömpelö. Pian apteekkari kuitenkin huomasi Lönnrotin ahkeruuden ja lahjakkuuden. Työtä riitti, sillä Hämeessä lääkkeitä sai vain Hämeenlinnasta ja Tampereelta.

Arvellaan, että varojen puute vaikutti Lönnrotin päätökseen lähteä Porvoosta, sillä hän oli köyhästä räätälinperheestä. Apteekkarin oppilaana hän sai vaatteet ja täysihoidon vastineeksi työskentelystään. Lönnrot ei kuitenkaan jättänyt koulunkäyntiä sikseen, vaan jatkoi Hämeenlinnassa opintojaan yksityisopetuksessa. Hän menestyi hyvin ja opetti toisia oppilaita. Hämeenlinnan triviaalikoulun rehtorilta hän sai todistuksen, jolla pääsi jatkamaan opintojaan Turun akatemiassa vuonna 1822.

Lönnrot palasi Hämeenlinnaan harjoittelupaikkaansa vielä ainakin kerran. Tämä tapahtui hänen suunnatessaan ensimmäiselle tutkimus- ja runonkeruumatkalleen vuonna 1828. Hän kuvailee matkan tapahtumia päiväkirjassaan, joka on julkaistu nimellä Vaeltaja. Muistelmia jalkamatkalta Hämeestä, Savosta ja Karjalasta 1828. Lönnrotin apteekkiharjoittelusta kertovan muistolaatan hankki kaupungin kulttuurilautakunta asianajaja Harald Toivolan aloitteesta vuonna 1949.