16.4.–12.9.2021

Maija Isola (1927-2001) työskenteli taidemaalarina lähes viisikymmentä vuotta. Hänet tunnetaan sekä kotimaassa että kansainvälisesti kuitenkin painokangasmalleista, joita hän suunnitteli Marimekolle. Mallit syntyivät usein vapaasti maalaten ja monet niistä ovat ikonisia ja edelleen suuressa suosiossa. Taidemaalarina Maija Isola on jäänyt tuntemattomammaksi.

Maija Isolan 1950-luvun varhaiset maalaukset ovat abstrakteja ja niiden kolmiulotteiset kappaleet ovat kuin avaruudessa kelluvia konesommitelmia. Seuraavalla vuosikymmenellä hän otti vaikutteita kansainvälisistä virtauksista, informalismista ja pop-taiteesta. 1970-luvulla hänen maalauskankaillaan näkyivät esittävät aiheet ja mukaan tuli koristeellisuutta.

Maija Isola haki vaikutteita kulttuuriympäristöistä, joissa asui ja työskenteli. Hän maalasi Pariisin, Välimeren seudun, Pohjois-Afrikan ja Appalakkien värejä ja valoa. Teosten lähtökohtana oli voimakas omakohtainen elämys, kirkas auringonsäde tai valon heijastus vedenpinnasta. Hän kuvasi myös unimaailman aiheita, muotoja ja värejä. Maija Isola oli individualisti, jonka ilmaisu oli vahvaa ja värikästä. Hänen maalauksissaan on fantasiaa ja surrealistista ajattomuutta ja niihin liittyy monikerroksinen symboli- ja merkkikieli.

Hämeenlinnan taidemuseon näyttely on laaja läpileikkaus Maija Isolan maalaustaidetta 1950-luvulta 1990-luvulle. Näyttelyn runkona on taiteilijan vuonna 1991 Hämeenlinnan taidemuseolle tekemä 43 teoksen lahjoitus. Lisäksi teoksia lainataan muista yksityisistä ja julkisista kokoelmista. Näyttelyn kuratoi museon amanuenssi Päivi Viherluoto.